Valoiset, iloiset  persoonat ovat kaveripiirinsä pidetyimpiä ihmisiä. Menestys aiheuttaa menestystä, ja valoisa ihminen pärjää työelämässä koska muut ihmiset viihtyvät hänen lähellään. Hänelle on helppo kommunikoida työasioita ja hänen kanssaan on mukavaa viettää vapaa-aikaa. Rehti ja reipas Suomineito on jo sukupolvien ajan poseerannut postikorteissamme sekä puuropaketin kyljessä posket punaisena ja hymyillen. Mutta todellisuudessa ruuduillamme lukee turhan usein system is overload, eikä elämä suostu pelittämään. Tuhannet tummat silmät katselevat päivittäin meitä ihmetellen kuinka paljon suomalaiset muistuttavat omaa kummallista leipäänsä.

 

Hapankorppu hermostuu kun kassatyttö kolhii hänen omenapussiaan. Hapankorppu loukkaantuu miehensä leikkimielisestä kiusanteosta. Hapankorppu uskoo salaliittoihin. Pankit ryöstävät meitä, suomalainen terveydenhoito on väkivaltaista ja Idols on vain suuri huijaus. Ihmisiä tavatessaan hapankorppu tervehtii vain jos ei pysty väistämään. Hänelle ominainen kasvojenpiirre on väsymys. Keskusteluissa on syytä odottaa kyynisiä heittoja tai tulista palopuhetta. Maailma on mustavalkoinen. Kun hapankorppu saa alkoholia, hänestä tulee täysin sietämätön.

Toisten ihmisten kritisoiminen tuntuu hapankorpusta helpottavalta. Hyväntuulinen kuulumisten vaihto on pinnallista ja teennäistä. Toista ihmistä pääsee lähelle vasta kun valitetaan yhdessä. Happaneminen voi tapahtua äkillisen menetyksen seurauksena tai hiipiä olemukseen salakavalasti ja pikkuhiljaa, mutta kun se kerran on tapahtunut, maku kestää aikaa.

Hapankorppu tuntee kipua rintalihaksessa... ja on aina niin yksin.

 

On huolestuttavaa tavata ihmisiä, joille happamuus tuntuu olevan pysyvä tila. Ovatko he kertakaikkiaan väsähtäneet ja lakanneet yrittämästä, vai eivätkö he yksinkertaisesti osaa nähdä asenteissaan mitään parannettavaa? Muistan lukion psykologian oppikirja kertoneen, että vanhuuteensa ihminen suhtautuu kahdella tavalla. Joko hyväksyen elämänsä sellaisena kuin se on ollut, tai katkeroitumalla ja vaipumalla epätoivoon. Ulkonäköään voi osittain ostaa takaisin, mutta mennyttä aikaa ei päivääkään. Se on poissa. Vanhojen sekä meidän nuorempien täytyy siis vain osata päättää kuinka elämme menneisyytemme kanssa tässä hetkessä.

 

Kaikesta huolimatta, hapankorpullakin on oikeus olla leipähyllyssä. Oikeus kuulla kauniita sanoja ja saada rohkaisua. Hapankorpun PH:t alkavat asettua vasta kun hänet ensin hyväksytään happamana. Rapsakasta kuorestaan huolimatta hapankorpun suurimpia tarpeita on olla pidetty ja kuulua porukkaan. Kovat vuodet ovat koulineet korpun pintaan raastimen jäljet, mutta opettaneet aistimaan herkästi, tuntemaan isosti ja mikä tärkeintä: säälimään toisia. Jos hapankorppu löytää kaverikseen sellaiset hampaat jotka kestävät vähän rouskutusta, ehkä hänkin uskaltaa jonain päivänä olla vähän pehmeämpi leipä.