Tänään keksin että saan puhelimen kautta spotifyn kuulumaan kaiuttimistani. Kun samaan pistorasiaan oli tulossa liian monta laitetta, hain jatkojohdon. Painoin tietokoneen tiukkaa laturin johtoa jatkopistorasiaan pitäen rasiaa tukevasti toisessa kädessäni. Rasiassa räiskähti kuuluvasti sininen salama. Onneksi kyseessä oli hyvä ja turvallinen pistorasia, eikä huono tai vioittunut.
Kuinka monta kertaa elämässä tulee läheltä piti-tilanteita? Kuinka monta kertaa elämän vaihtuminen tuonpuoleiseksi on kiinni parista sekunnista ennen kadun ylitystä, sattumanvaraisesta päätöksestä olla ohittamatta edelläajavaa autoa, tai fiilispohjaisesta päätöksestä jäädä yöksi ja kävellä kotiin vasta aamulla?
Mieleeni palaa heti ainakin kolme selkkausta liikenteessä: kaksi jalankulkijana yksi kuskina. Eikun neljä... ei, enemmän! Tilanteet vyöryvät mieleeni. Kuinka on mahdollista että kaikissa näissä silmänräpäyksen kestäneissä hetkissä olen sattumalta valinnut oikein? Elämähän on vaarallista! Kuinka olen enää elossa? Kuinka kukaan voi selvitä hengissä vanhaksi asti ja kuolla rauhassa sairaalan sänkyyn?
Entisenä maalaisena en osaa pelätä pimeää, enkä ulkona myöhään liikkumista. Kävelen hyvillä mielin aamuyöllä yksin kotiin juhlista. Kauhistelevalle kaverille totean vain että "Ei sielä ketään ole, ainahan minä täällä kävelen". Toista vaihtoehtoa en tule edes ajatelleeksi. Ei varmaan tullut ajatelleeksi tyttökään, joka viime vuonna kaapattiin Tampereen keskustasta kesken kotimatkan pakettiauton kyytiin.
Päteekö tässä selvinpäinkin ns. juopon tuuri -periaate: Kun ei osaa pelätä, mitään ei tapahdu? Mutta miksi sitten joillekin meistä tapahtuu? Kuka sitä rulettia pyörittää joka määrää että lähdenkö sattumalta kävelemään oikeaan vai väärään suuntaan, ja pelastunko putoavalta lumikinokselta vai en? Olen luullut, ettei arpaonneni ole kummoinen, mutta loppujen lopuksi sehän taitaakin olla aivan uskomaton!
Olisi mielenkiintoista tietää todennäköisyyslukemia aiheesta. Vaikka suhdeluku siitä millaiset mahdollisuudet minulla on olla joutumatta kuolettavan onnettomuuden uhriksi. Ottaen huomioon kaikki vaarat mitkä maan korvessa kulkijaa vaanivat, veikkaisin että luvut saattaisivat olla ahdistavia.
Tässä minä kuitenkin olen maailman suurimman loton voittajana! Ja todennäköisesti lähes kaikki näistä menninkäisistä joiden kanssa opiskelen, ovat vuosien kuluttua juhlimassa 70-vuotis synttäreitään. Veikkaus on sittenkin oikeassa: Suomalainen voittaa aina!
