Teini-ikä. Mikä ihmeellinen ihmisen mutaatio-vaihe. Aikuiselta näyttävät lapset, isot vauvat. Hetki jossa ihmiset ovat iättömiä sekä kauniita, kehittyneitä mutta selluliitittömiä, fiksun näköisiä mutta silti toisista täysin riippuvaisia olentoja. Eräänä päivänä kassalle tuli äiti, sekä tytär. Tytär oli aikuisen näköinen, hyvin pukeutunut  ja viimeisen päälle huoliteltu kaunotar. Ikää olisi voinut olla jotain 17-27 vuoden välistä. Asioita paljastui vasta kun hetken aikaa seurasin äidin ja tyttären vuorovaikutusta. Äiti pakkasi kasvot epätoivosta punaisena ostos-vuorta, kun taas tyttö seisoskeli kädet taskuissaan vähän matkan päässä. Neitiin tuli liikettä vasta kun äiti ryhtyi äkäisenä komentamaan prinsessaa avuksi. Vastenmielinen ilme kasvoillaan tämä varsin kypsän ja aikuisen NÄKÖINEN ihminen alkoi laiskasti nostella jogurttipurkkeja muovikasseihin. Asiasta ei ollut enää epäilystäkään. Olin vakuuttunut että ikä alkoi ykkösellä.

 

Kapinointi ei mene koskaan muodista. Nuorisokulttuuri syntyi jo 50-luvulla, mutta media tuntuu edelleen rakastavan tätä samaa aihetta. Jokin aika sitten kohua herättäneessä media-keskustelussa tiukkojen vanhempien roolia on esittänyt evankelisluterilainen kirkko, ja kapinoivaa teini-ikäistä Suomen kansa, joka haluaa irtautua vanhemmistaan ja luoda itse omat sääntönsä. Itsenäinen ajattelu on hyvä asia. Eikä ajatus valtionkirkostakaan ole mielestäni ongelmaton. Mutta media on viihdettä. Ja kuten aiemmin totesimme, kapina on aina mediaseksikästä. 

 

Itseäni jo suoraan sanottuna vähän kyllästyttää. Sama teema toistuu vaatemuodissa ja mainonnassa. Muka-erilaista nuorisokulttuuria tunkee joka tuutista. Joskus toivoisin esimerkiksi artisteilta aidosti uutta asennetta tai sanomaa. Näyttää kuitenkin siltä että pitkätukka ja pörröpää toisensa jälkeen vain angstaa, sitä tai tätä mutta aina angstaa. "Uskalla olla se kuka olet, kuuntele sydämesi ääntä" -viesti on mennyt perille jo vuosikymmeniä sitten, kiitos. Oliko muuta sanottavaa? 

 

Kapinointi lienee teini-ikäiselle luonnollista, ja näin ollen myös sallittavaa. Mutta jossain kohtaa aikuistumista ihmisellä tulee normaalisti vaihe, jolloin oma arvomaailma on jo pääpiirteittäin löytynyt. Kaiken kielletyn kokeilemiseen ja jatkuvaan keskarin näyttöön ei ole enää tarvetta, sillä aikuinen ihminen on tarpeeksi sinut omien ajatustensa kanssa, ja näin ollen pystyy hyväksymään myös sen, että toisilla ihmisillä on asioista toisenlaiset ajatukset kuin itsellä. 

 

Aina voi tietenkin paeta isoksi tulemista mikä mikä-maan syövereihin. Mutta meille kuolevaisille haluaisin sanoa, että ennenkuin lähdetään heittelemään kenenkään valtion päättäjän kotia kananmunilla, muistetaan että keltaisen lehdistön tarkoitus on viihdyttää.